Limingan seurakunnan vaiheita

Limingan kappeliseurakunta irtautui Salon (myöh. Saloinen) emäseurakuntasta keskiajan lopulla. Limingan emäseurakunta sai alkunsa 1400-luvun lopulla. Seurakunnan perustamisvuotena pidetään vuotta 1477, koska tuolta vuodelta on varhaisin kirjallinen dokumentti. Syntynyt seurakunta oli  alaltaan  hyvin laaja ulottuen Perämeren rannikolta kauas Oulujärven itäpuolelle asti. Limingan kirkko oli noin sadan vuoden ajan emäseurakunnan ainoa kirkko. Kainuun alue kuului Liminkaan vuoteen 1599 saakka, jolloin siitä muodostettiin Oulujärven seurakunta ja Limingan emäseurakunta keskittyi huolehtimaan Oulujärven länsipuolen alueistaan.

Järjestyksessä toinen ja kolmas kirkko sijaitsivat Linnukalla. Ne hävitettiin vainosotien aikana vuosina 1589 ja 1592. Neljäs kirkko rakennettiin vanhan hautausmaan keskelle. Huonokuntoisena se purettiin nykyisen viidennen kirkon valmistuttua 1826. Emäseurakunnan historiaa voi kuvata sangen veriseksi lukuisten sotien vuoksi. Voi vain kuvitella, millaisilla olosuhteissa näiden ns. rappasotien aikana ihmiset juotuivat elämään. Kirkkoherra Henricus Laurentii Lithovius (1575-1615) oli seurakunnan paimenena juuri pahimpaan aikaan. Todettakoon, että Lithovius -suvun kirkkoherroja oli Limingassa peräkkäin kaikkiaan seitsemän, ennätys sekin. Limingan emäseurakunta purkautui 1600-1800 luvuilla. Viimeisinä itsenäistyivät Kempele, Lumijoki ja Temmes vuonna 1899.

Oulun seurakunta itsenäistyi Limingasta vuonna 1605. Hailuoto ei muiden lähiseurakuntien lailla kuulunut koskaan Limingan emäseurakuntaan, vaan se itsenäistyi suoraan Salosta vuonna 1587. Kun Oulun hiippakunnan rovastijakoa vuonna 1985 muutettiin, perustettiin Oulun tuomirovastikunta ja loput yhdeksän seurakuntaa muodostettiin Limingan rovastikunnaksi. Täten kunnioitettiin vanhaa Limingan emäseurakuntaa.